can we pretend that airplanes in the night sky are like shooting stars?

me leikittiin aina pienenä, että saa toivoa kun näkee pimeällä
lentokoneen valot taivaalla,ja kun kukaan meistä ei ollut ikinä
nähnyt tähdenlentoa me tyydyttiin lentokoneisiin.

mä toivoin aina että pääsisin puuhamaahan tai linnanmäelle.
tai että saisin koiran ja kissan ja hevosen ja
ties minkä mammutin.

siellä me maattiin lumihangessa, toppahaalarit päällä
hiukset huurteen koristelemina ja tuijotettiin taivaalle.

mä luulin aina että tähdet on sellasia jalkapallon kokosia
ja että enkeleitä asuu niiden luona.
mä ajattelin että pappa istuu siellä tähtien
ja enkelten kanssa kahvittelemassa.

edelleenkin kun mä kirkkaana pakkas-iltana makaan
lumihangessa ja katson taivaalle odottaen että näkisin
tähdenlennon,ja musta tuntuu että oon edelleen se sama
pikkutyttö jonka mielestä tähdet on kuin jalkapalloja.

Ainoa asia mikä on muuttunut, on ne toiveet joita
tahtoisin esittää tähdille.

viis vuotta takaperin olisin halunnut sen mammutin.

nyt mä toivon tähdeltä paljon vaikeampia asioita.
mä toivon ettei olis enää kipua.
mä toivon ettei olis enää sotia.

toivon että kaikilla lapsilla olis oikeus olla lapsi
ja paikka mihin mennä, jota myös kodiksi kutsutaan.

mua alkaa itkettää kun mä ajattelen kaikkea sitä minkä
monet sivuuttaa olkapäitä kohauttamalla.

niin,nykyään mä itken usein ja jokaisen pikkujutunkin
takia.

monet kutsuu sitä tekopyhyydeks.

mä kutsuisin sitä termeillä välittäminen, rakkaus ja
inhimillisyys.

mä oon viimeaikoina löytänyt itsestäni jotain
mitä kaikilla ei oo. ennen mä en uskonut sen koko olemassa
oloon, mutta nyt mä oon siitä satavarma.

mä oon löytänyt itsestäni sielun.

mä nään lentokoneen valot taivaalla ja pistän silmät kiinni.

can we pretend that airplanes in the night sky
are like shooting stars?

i could really use a wish right now.

 

 

                                          ~Nea